Maarit Verronen: Varjonainen

Nainen hiipii laivaan jäniksenä. Hän ei voi ostaa lippua, koska hänellä ei ole passia. Vuosien mittaan hänestä on tullut taitava soluttautuja, eikä kukaan laivalla osaa epäillä, etteikö hän olisi tavanomainen risteilymatkustaja. Nainen unelmoi tavallisesta elämästä ihmisenä, jolla on nimi ja paikka maailmassa, muttei halua alistua vuosikausia kestäviin selvityksiin ja kuulusteluihin byrokratian rattaissa. Hän haluaa tehdä kaiken omalla tavallaan ja alkaa toteuttaa kylmäverisesti suunnitelmaansa, joka vaatii myös uhrinsa.

Maarit Verronen kertoo uusimmassa teoksessaan Varjonainen (Tammi 2013) hyytävän tarinan säälimättömästä ja laskelmoivasta naisesta, joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen haluamansa. Nainen toimii kuin tunteeton robotti: hän käyttäytyy korostetun loogisesti ja suoraviivaisesti, ei kiinny kehenkään ja ajattelee joka tilanteessa vain itseään ja omaa selviytymistään. Häntä ympäröi kivikova panssari, jonka läpi ei pääse kukaan. 

Verronen on onnistunut luomaan tarinaansa harvinaisen tunnekylmän päähenkilön - jopa niin kylmän ja luotaantyöntävän, että lukijan on vaikea saada sen vuoksi teoksesta minkäänlaista otetta. Varsinkin kun kirjan muutkin keskeiset henkilöt ovat enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä, jää kirjan loputtua jäljelle välinpitämätön hämmennys. Koska päähenkilön pinta ei missään vaiheessa murene, on oikeastaan ihan sama, miten tälle käy. Pieni särö olisi voinut tehdä lukuelämyksestä täydemmän.

Verronen kirjoittaa sujuvaa tekstiä, jota on helppo lukea. Hän on taitava kirjoittaja, joka osaa koukuttaa lukijan tarinaansa tasaisen varmasti. Minä jään kuitenkin odottamaan Verrosen seuraavaa, sillä tämä ei yllä hänen parhaimpiensa joukkoon.

Tartu tähän:

1. Jos pidät jännityksellä höystetyistä tarinoista.

2. Jos haluat lukea mukaansa tempaavan tarinan, josta ei väsyneenäkään putoa kärryiltä.

3. Jos sinulla ei ole juuri nyt aikaa paksulle ja hitaalle kirjalle.