keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Timo Parvela: Hyvän mielen iltasatuja


Perheessämme on viime aikoina menty nukkumaan aivan erityisen mukavissa tunnelmissa. Lapsi odottaa iltoja innokkaasti, koska silloin hän pääsee valitsemaan Timo Parvelan Hyvän mielen iltasaduista (WSOY 2012) sen, joka luettaisiin. Aikuinen odottaa iltoja yhtä innokkaasti, sillä Parvelan kirja on juuri sellainen lastenkirja, jota haluaa lapselleen lukea. Virpi Pennan värikkäät ja kauniit kuvat kruunaavat tämän hurmaavan lukuelämyksen.

Iltamme etenee nykyään aina samaa kaavaa noudattaen. Ensin avataan Parvelan kirja sisällysluettelon kohdalta ja mietitään pitkään ja hartaasti, mikä satu luettaisiin juuri tänään. Valittaisiinko joku jo luettu ja hyväksi todettu vai joku ihan uusi? Tähän käytetään vähintään kymmenen minuuttia. Sitten aloitetaan lukeminen. Kuvat tiiraillaan hyvin tarkkaan ja kaikki yksityiskohdat etsitään. Sivua ei saa kääntää, ennen kuin kuvasta on laskettu kaikki mahdollinen: savukiehkurat, vesipisarat, nauravat naamat, huopatossut, lumihiutaleet. Kun satu on luettu loppuun, se on selattava vielä uudestaan alusta loppuun niin että lapsi saa itse selittää, mitä missäkin kohtaa tapahtui.

Parvelan saduissa käsitellään lapsen arkeen kuuluvia lapsen kokoisia iloja, suruja ja pelkoja. Rapina seinän takana pelottaa, mutta onneksi isän ja äidin väliin pääsee aina turvaan. Pimeässä metsässä susi ulvoo pelottavasti, mutta vain siksi, koska pelkää itse pimeää. Päiväkodin ovela kiusaaja jää kiinni kolttosistaan ja muuttuu lopulta kiltiksi.

Arjen tutut pulmatilanteet hymyilyttävät välillä aikuislukijaa ja jos oma vanhemmuus on hukassa, kirjasta saa siihenkin tukea:

Miksi te aina saatte ja me emme? kysyi Anna.
Koska me olemme aikuisia ja te olette lapsia, vastasi isä.
Miksi me emme saa itse päättää kaikista asioista? kysyi Antti.
Koska te olette lapsia ja me olemme aikuisia, vastasi isä.
Miksi te sanotte aina kaikkeen: ei saa? kysyi Anna.
Koska te olette meille kaikista tärkeintä maailmassa, vastasi isä.

Parvelan saduissa korostetaan ystävyyttä, toisten auttamista sekä yhdessä olemista ja tekemistä. Ne ovat lämminhenkisiä lapsenkokoisia tarinoita ja myös hyvällä tavalla opettavaisia. Niitä on ilo lukea lapselle ja mikä tärkeintä, niissä on aina onnellinen loppu.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea lapsellesi rauhallisia lämminhenkisiä tarinoita.
2. Jos haluat suosia kotimaista laatukirjallisuutta.
3. Jos haluat kehittää lapsen kielellisiä valmiuksia.

2 kommenttia:

  1. Minkä ikäiselle lapselle suosittelisit lukemaan juuri tätä kirjaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      Kuusivuotiaalle uppoaa ainakin ihan täysin - varmasti jonkin verran nuoremmallekin, sillä osa tarinoista on lyhyitä ja kuviakin on lähes joka sivulla. Uskoisin satujen toimivan hyvin myös eka- ja tokaluokkalaistenkin kanssa.

      Poista