Robert Galbraith: Käen kutsu

Huippumalli Lula Landry putoaa alas luksusasuntonsa parvekkeelta. Pitkällisen tutkinnan jälkeen poliisi tulee siihen tulokseen, että Lula on tehnyt itsemurhan: olihan hän mieleltäänkin hieman epävakaa. Lulan veli John ei suostu nielemään itsemurhateoriaa ja palkkaa yksityisetsivä Cormoran Striken selvittämään, mitä oikeasti tapahtui.

Keitä olivat valvontakameroiden tallenteissa näkyvät tummiin pukeutuneet pakenijat? Miksi yläkerrassa asuva rouva väittää kuulleensa huutoa ja riitelyä juuri ennen putoamista? Jos Lula todella teki itsemurhan, miksei hän jättänyt jälkeensä mitään viestiä? Ja miten lintumaailman loispesijänä tunnettu käki tähän kaikkeen liittyy?

Rahapulassa riutuvan Striken on otettava tapaus käsiteltäväkseen ja jo tutkintansa ensimetreillä hän saa huomata, ettei poliisi ole sittenkään tainnut seurata kaikkia vihjeitä loppuun asti...

Harry Potterin luojana paremmin tunnettu J.K Rowling kirjoitti salanimellä tämän ensimmäisen jännityskirjansa Käen kutsu (2013 Otava, suom. Ilkka Rekiaro) ja sai hyvän vastaanoton kotimaassaan. Päätyikö hän kirjoittamaan Robert Galbraithin nimellä välttääkseen edellisen aikuisille suunnatun romaaninsa (Paikka vapaana, 2012 Otava) lyttäyksen, johon ehkä oli osittain syynä se, että kirjan kannessa komeili aikaisemmin ”vain lastenkirjailijana” tunnetun Rowlingin nimi? Tuntemattomana esikoiskirjailija Galbraithina esiintyminen takaisi todennäköisemmin objektiivisemman arvioinnin ja kritiikit olivatkin tällä kertaa paremmat. Minä en vakuuttunut, vaikka niin kovasti olisin halunnut.

Käen kutsu on tasaiseen tahtiin etenevä tarina, jossa pääosassa ovat Striken käymät yksityiskohtaiset keskustelut Luna Landryn tuttavien ja perheenjäsenten kanssa. Lukijaa ei vihitä mukaan tapauksen selvittämiseen, vaan Strike vetää matkan varrella johtopäätökset itse ja lukijalle lopputulos paljastetaan vasta viimeisessä luvussa. Kun vielä lauseet ovat pitkiä ja koukeroisen yksityiskohtaisia, alkaa luku-urakka paikka paikoin uuvuttaa.

Hyvä jännityskirja on kuin vuoristorata. Rata voi olla hurja tai maltillisemmat kyydit antava, mutta vaihteleva joka tapauksessa. Välillä mennään vauhdikkaasti eteenpäin ja välillä nytkytään hitaasti ja jännittyneesti jyrkkää ylämäkeä. Mutkitellaan. Kurvataan oikealle ja kaarretaan vasemmalle. Ja juuri kun luullaan että kierros on ohi, syöksytään vielä hetkeksi pimeään tunneliin. Hyvä jännityskirja on lukijalle aina yllätys, vaikka luulisikin vuoristoradan jonossa ylhäälle tähystellessään tietävänsä, mitä tuleman pitää.

Käen kutsun kyydissä lukija ei valitettavasti pääse vuoristorataan vaan T-junaan Helsingistä Riihimäelle. Matka etenee hitaasti tasaisen tappavaan tahtiin. Juna pysähtyy joka asemalla ja matkustajat nuokkuvat kyydissä ajatuksiinsa hautautuneina. Perille toki lopulta päästään. Kunpa kustannustoimittaja olisi uskaltanut kehottaa suurta J.K Rowlingia vaihtamaan edes nopeampaan R-junaan. Vuoristorata-ajelu olisi vaatinut jo isoja muutoksia.

Tartu tähän:

1. Jos pidät yksityiskohtaisesta kerronnasta ja sinulla on aikaa keskittyä.

2. Jos haluat tutustua J.K Rowlingin aikuistuotantoon.

3. Jos inhoat kauheuksilla mässäilyä.

Vedos on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.