keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Meri Kuusisto: Amerikkalainen


Susette on kummallinen tyyppi. Hän löytää pesulasta uutuuttaan hohtavan amerikkalaisen jalkapallon, vie sen kotiinsa ja alkaa teeskennellä, että se on elävä pienokainen. 

Jätelavalta Susette löytää vauvallensa rattaat ja niitä hän sitten tuuppailee pitkin Helsingin katuja. Ystäviä hänellä ei liiemmin ole – vain muutamaa menneisyytensä miestä hän satunnaisesti edelleen tapailee. Suseten elämä on päämäärätöntä ajelehtimista. Hänen elämästään puuttuu juoni.

Yhtä kummallinen on Hermanni. Hän asuu putkiremontin takia teltassa asuintalonsa kattotasanteella Iso Roobertinkadulla. Toki hän olisi voinut hankkia väliaikaisen asunnon jostain muualta, mutta kun Hermanni ei millään kykene asumaan kuudennetta kerrosta matalammalla. Yläilmoissa hän kokee hengittävänsä vapaammin. Piinaavat painajaiset ja selittämätön ahdistus helpottavat. Katutasossa kaikki pahenee: silmissä sumenee; hengitys salpautuu.

Meri Kuusiston esikoisromaani Amerikkalainen (2014 Otava) kertoo näiden kahden yksinäisen kummajaisen tarinan, mutta pääosaan kirjassa nousee harvinaisen rikas ja rönsyilevä kieli. Kuusisto taituroi suomea melkoiseen solmuun ja omaperäiset sanaleikit ja vertaukset sekä kekseliäs asioiden kuvailu nostaa hymyn huulille, vaikka tarina itsessään on surumielinen. Loppua kohden loputon kielellä leikittely alkaa häiritä ja tarina hautautuu lopulta liian syvälle kiemuraisen kielen alle.

Sitä ei kuitenkaan ole kiistäminen, etteikö Kuusisto olisi lupaava uusi tekijä. Saako suomen kielen ylivertainen pyörittäjä, Mikko Rimminen, tulevaisuudessa Kuusistosta haastajan?

 Tartu tähän:

1. Jos kieli on sinulle kirjassa tärkeintä.
2. Jos inhoat kliseisiä henkilöhahmoja.
3. Jos haluat tutustua uuteen suomalaiseen lupaukseen.

Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.

2 kommenttia:

  1. Minuun tämä kirja ei uponnut alkuunkaan, vaikka teksti olikin rikasta ja jollain tapaa uutta. Aika harvoin jätän kirjan kesken, mutta tätä en jaksanut kovin pitkästi... Tai sitten vaan oli niin monta lupaavampaa kirjaa jonossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on juuri sellainen kirja, joka jakaa takuulla mielipiteet. Toiset tykkää ja toiset ei.

      Minusta Kuusistossa on kyllä ainesta, mutta tässä teoksessa henkilöhahmojen kummallisuus ja kielellä leikittely vedettiin niin pitkälle, että tarina jätti lopulta jälkeensä hämmennyksen. Koskaan ei tiedä, mikä kirja vie mukanaan, ennen kuin rohkeasti kokeilee. Kirjan voi aina jättää kesken :)

      Poista