Takakansitekstin
perusteella Punaisen muistikirjan nainen (2015 WSOY, suom. Lotta Toivanen)
vaikuttaa minun makuuni liian siirappiselta ja siksi välttelin
sitä pitkään. Koska olen kuitenkin hulluna kaikkeen mikä liittyy Ranskaan,
avasin Antoine Laurainin kirjan ja yritin karistaa mielestäni kaikki
ennakkoluulot. Onneksi - sillä kirjahan oli hyvä!
Nelikymppinen
Laure Valadier on palaamassa myöhään yöllä kotiin, kun varas riuhtaisee hänen
käsilaukkunsa mukaansa. Laure lyö rytäkässä päänsä, yöpyy viereisessä
hotellissa, mutta ei enää herää seuraavana aamuna. Hän on vaipunut koomaan.
Seuraavana
aamuna kirjakauppias Laurent Letellier löytää roskalaatikon päältä liilasta
nahasta tehdyn hyväkuntoisen käsilaukun. Omistajasta ei näy jälkeäkään ja
Laurent arvelee laukun varastetuksi. Hän kiikuttaa laukun poliisiasemalle,
mutta odottaessaan omaa vuoroaan päättääkin hetken mielijohteesta selvittää
itse laukun omistajan.
Laurent
alkaa toimia kuin salapoliisi. Laukusta löytyneet esineet ovat johtolankoja,
joita hän seurailee ja pala palalta salaperäisen naisen kuva alkaa hahmottua.
Mitä selvemmäksi kuva tarkentuu, sitä kiihkeämmin Laurent haluaa naisen löytää.
Punaisen
muistikirjan nainen on pikkuruinen hyvän mielen kirja. Laurain tarinoi
kepeästi, charmanttiin ranskalaiseen tyyliin. Kirja tuo mieleen Woody Allenin
ihastuttavan elokuvan Midnight in Paris ja toivottavasti Punaisen muistikirjan
nainenkin nähdään vielä valkokankaalla. Siitä saisi hienon romanttisen
komedian.
Tarina
nostattaa hymyn huulille ja alusta saakka lukija voi olla varma, että loppu on
onnellinen. Matkan varrella Laurainin kirja onnistuu myös yllättämään ja
välttämään pahimmat kliseet. Lukuhullua kirjassa ilahduttaa päähenkilön työ
kirjakauppiaana ja monet viittaukset kirjallisuuteen. Ja esiintyypä kirjassa
pienessä roolissa myös itse Nobel-kirjailija Patrick Modiano...
Tartu
tähän:
1.
Jos etsit rentoa lomakirjaa.
2.
Jos pidät ranskalaisesta kepeydestä.
3.
Jos sinulla ei ole aikaa paksulle kirjalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti